Kevättä rinnassa

Pidentyvä päivä ja kevään tulo saa näköjään ihmiset ajattelemaan hassuja. Eilen illalla J kokkaili keittiössäni ja sanoi ohimennen, että pippurimylly voisi olla ihan hyvä lisä keittiövarustukseeni. Huomautin, etten omista myöskään valkosipulipuristinta ja J totesi tähän, että "niin no, toisaalta tarviiko niitä nyt kahta kappaletta, meikäläiseltähän molemmat löytyvät jo". Sinänsä ajatuksessa ei ole mitään outoa, mutta yhteenmuuttaminen on tällä hetkellä monestakin syystä aika lailla mahdoton ajatus. Hauskaa oli kuitenkin huomata, että myös J:n ajatukset harhailevat toisinaan tulevaisuuteen, vaikka muuten koko mies on hyvinkin jalat maassa olevaa tyyppiä, eikä yleensä harrasta haaveilua.

Yhteenmuuttamisen suurin este on molempien tämänhetkiset asumisjärjestelyt. Minä asun vuokrayksiössäni lähes kaupungin keskustassa ja kävelen tai pyöräilen niin töihin, kaupungille kuin kavereidenkin luo. J taas asuu omistamassaan suht hulppeassa omakotitalossa kaukana julkisista kulkuyhteyksistä ja aika lailla korvessa. Omat kommervenkkinsä on myös siinä, että talo on J:n lapsuudenkoti. Tällä hetkellä en voisi kuvitella muuttavani J:n luokse, koska koko talo on täynnä J:n muistoja ja historiaa ja tuntisin muuttavani museoon. Muuttaminen tarkoittaisi myös oman auton hankkimista, mitä en ainakaan toistaiseksi tahtoisi myöskään tehdä. Talon myyminenkään ei ole järkevää tai oikeastaan edes mahdollista, joten sekään ei ole ratkaisu, että J muuttaisi luokseni tai että hankkisimme yhdessä isomman vuokra-asunnon. Paljon ratkaisee myös se, mistä J saa valmistuttuaan töitä vai lähteekö paperit käteen saatuaan töiden perässä ulkomaille joksikin aikaa.

Nämä kaikki jos ja mutta -sanat häipyvät kuitenkin välillä päästäni ja huomaan miettiväni J:n talon sisustusta tai remontointia siltä kannalta, että sitten kun minäkin asun siellä. Koska tottakai jos J saa töitä lähiympäristöstä ja tulevaisuudenkuviot siltä osin selviävät, muutan J:n luo. Se tosin vaatii aika paljon paikkojen laittamista, koska en tahtoisi tuntea muuttavani jonkun toisen luokse. En myöskään tahtoisi heittää kaikkia J:n muistoja lapsuudenkodistaan menemään, vaan paremminkin rakentaa yhdessä J:n kanssa talosta meidän näköisemme kodin. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän... Paikka on kuitenkin puitteiltaan upea ja remontoimalla siitä saisi vaikka mitä. Tilaa olisi myöskin eläimille, kissoille ja koirille ja niin, niille lapsillekin aikanaan. Kuten myös kauempaa tuleville viikonloppuvieraille, sukulaisille ja vaikka minkälaisille bileille. Kutkuttava ajatus, täytyy myöntää.