Lupauksia vuodelle 2011

Tuli tällä viikolla työkavereiden kanssa puheeksi parisuhdeväkivalta ja sen kestäminen. En onneksi ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa poikaystävä olisi lyönyt minua tai edes uhannut sellaisella, mutta lähipiirissä on (kelläpä ei?) muutamakin tapaus, joissa vaimo/tyttöystävä/lapset ovat saanett kärsiä väkivaltaisesta puolisosta tai isästä. Kaikissa vakavissa ja puolivakavissakin suhteissani olen alusta asti sanonut, että yksikin lyönti on liikaa, lähden saman tien jos minuun käydään käsiksi. Uhkausta ei kertaakaan ole tarvinut siis toteuttaa ja J:n kohdalla on mahdotonta kuvitellakaan minkäänlaista väkivallan uhkaa. J kunnioittaa niin paljon toisen fyysistä koskemattomuutta, että ensitreffeillämme pelkkä ensimmäinen kosketus oli aika suuri askel :D.

Tästä päästäänkin sitten siihen, missä kohdallani menevät parisuhteen rajat. Lähes kaikesta muusta voidaan neuvotella ja lähes kaiken voin antaa anteeksi, mutta lyömisen kohdalla olen ehdoton. Yksikin lyönti ja suhde päättyy saman tien, ei poikkeuksia. Toisen rajan vedän valehteluun. Tällä en nyt tarkoita mitään pieniä valkoisia valheita, joita jokainen tulee suustaan päästäneeksi silloin tällöin, vaan järjestelmällistä ja tietoista, pitkäkestoista valehtelua, jonka tarkoituksena on salata jotakin suhteen kannalta oleellista. Kolmas raja, tai oikeastaan ehto on se, että minua ei yritetä tieten tahtoen muuttaa. Jos vastapuoli alkaa vaatia, että minun pitää olla tietynlainen ja pukeutua vain tällä tavalla, niin juoksen karkuun. Tottakai suhteessa ollessa muuttuu ja tekee kompromisseja kaiken suhteen, mutta jos en kelpaa sellaisena kuin oikeasti olen, antaa olla.

En todellakaan usko, että J:n kanssa näihin rajoihin tai ehtoihin tulee tarvetta edes palata, niin itsestään selviä asioita nuo kaikki suhteessamme ovat. Mutta ovatpahan nyt kirjoitettuna ylös kuitenkin, ihan varmuuden vuoksi ja muistutuksena itselleni että näistä en lipsu. Se olkoon lupaukseni vuodelle 2011 ja siitä eteen päin.

Maan pinnalla taas

Otsikko ei toki tarkoita sitä, että mitään muutosta minun ja J:n välillä olisi tapahtunut, päinvastoin. Enää en kuitenkaan lentele pilvissä, vaan osaan jo suhtautua realistisesti kaikkeen tapahtuneeseen. Olemme tunteneet "livenä" vasta reilut kolme viikkoa, mutta tietyssä mielessä aikaa olisi voinut kulua vaikkapa kolme vuotta. Tietenkään toista ei voi tuntea läpikotaisin näin lyhyessä ajassa, mutta jo ennen tapaamistamme vaihdetut sähköpostit selventävät toisen ajatusmaailmaa aika paljon. Kyseiset viestit kun eivät kovin lyhyitä tai huolimattomasti kirjoitettuja olleet, vaan tulostettuina jokainen viesti vähintään pari A4-kokoista paperia ja tällaisia siis kumpikin lähetti osapuilleen kerran päivässä, vajaan kuukauden ajan. Kyllä siinä ehtii aika hyvin toiseen tutustua ja toki olemme jatkaneet tutustumista myös tapaamisemme jälkeen, nykyään iltaisin lähinnä useiden tuntien mesekeskusteluissa ja viikonloppuisin ihan silmätysten.

Mitä paremmin opin J:n tuntemaan, sitä selvemmäksi käy se, että tästä miehestä en aio luopua. Meillä on niin samanlainen suhtautuminen asioihin ja elämään, että suorastaan pelottaa. Olemme jo tässä vaiheessa käyneet läpi kaiken tulevaisuuden kannalta oleellisen, kuten naimisiinmenon, lapset ja yhteisen talouden raha-asiat. Vain tulevaisuuden asuinpaikka on päättämättä, mutta se riippuu niin paljon siitä, mistä J saa tulevaisuudessa töitä. J on siis minua kaksi ja puoli vuotta nuorempi ja opiskelee vielä. Tällä paikkakunnalla tai lähiympäristössäkään J:n alan töitä ei liiemmin ole tarjolla ja alan ihmisistä on ylitarjontaa. Erittäin todennäköistä siis on, että jossain vaiheessa on muutto edessä. Jollei sitten käy älytön tuuri, mahdollista toki sekin on.

J on ihminen, jollaista olen oikeasti kaivannut koko elämäni ajan. Mies, joka osaa todellakin ajatella omilla aivoillaan ja joka on myös sosiaalisesti taitava. Mies, jonka kanssa ei tarvitse esittää mitään roolia ja jolle voi sanoa ihan mitä tahansa. Mies, joka kaiken lisäksi näyttää erittäin söpöltä ja joka on ihan käsittämättömän hyvä sängyssä. Ei mikään pieni ja mitätön asia tuokaan. J saa minusta esiin kaikki hyvät puoleni ja minulla on kuulemma vastaavanlainen vaikutus J:n suhteen. Jos tämä ei ole rakkautta, en tiedä mikä on.