Hieman on näköjään vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Pahoittelut tästä. Elämä kulkee edelleen samoilla raiteilla kuin ennenkin. Olen onnellisempi kuin aikoihin ja rakkaus J.tä kohtaan syvenee päivä päivältä. Joka päivä vahvistuu ajatus siitä, että J on todellakin juuri oikea mies minulle. Olen tavannut suurimman osan J:n sukulaisista ja kavereista ja tulen kaikkien kanssa erittäin hyvin toimeen. Niin hyvin jopa, että J:n sukulaiset pitävät minua jo ihan automaattisesti osana sukua. On aika kiva huomata, että olen todellakin tervetullut ja että minut on otettu lämpimästi vastaan.
Kaveriporukkakin on ottanut hyvin vastaan, vaikkakin pieniä harmaita hiuksia tuotti etukäteen J:n entinen tyttöystävä. J ei ole enää puheväleissä eksänsä kanssa ja tämä on nimenomaan eksän päätös, ei J:n. Ex on kuitenkin osa J:n kaveriporukkaa ja ilmeisesti nykyään myös seurustelee erään J:n kaverin kanssa, joten samoissa porukoissa on pakko liikkua ja tulla toimeen keskenään. Eksän suhtautuminen minuun oli siis pieni arvoitus. Ensimmäisellä tapaamiskerralla ex huomioi minut ja istui loppuillan selkä minuun päin, ei siis kiinnittänyt oikeastaan minkäänlaista huomiota. Toisella kerralla olisin ihan hyvin voinut olla ilmaa, tai vaikka täytetty nukke, ihan yhtä huomaamaton olin kyseisen ihmisen silmissä. Noo, parempi näin kuin että odotettavissa olisi jokaisella tapaamiskerralla kohtauksen järjestäminen... Aika lapsellista kuitenkin, koska en ole ollut millään tavalla osallisena kyseisessä erossa, vaan tavannut J:n vasta eron jälkeen. Saa nähdä, mitä tapahtuu juhannuksena, kun tiedossa on yhteinen mökkijuhannus korvessa :D.
J:n kanssa on ollut puhetta myös yhteenmuutosta, ihan virallisesta sellaisesta siis. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, tässä tapauksessa yhteenmuutto vaan ei ole kaikkein selvin mahdollinen asia, J kun sattuu asumaan perintötalossa. Toisaalta, tässä nykyisessä systeemissäkään ei ole mitään järkeä. Maksan vuokraa 32 neliön asunnosta, kun voisin asua ilman vuokranmaksua viisi kertaa suuremmassa asunnossa... Toki J:n luo muuttaminen tarkoittaisi myös muiden menojen lisääntymistä, omakotitalon kustannukset kun ovat hiukan toista luokkaa kuin kerrostaloyksiön. Myös oma auto pitäisi hankkia. Mutta se, että saisin asua yhdessä rakastamani miehen kanssa, kyllä se on kuitenkin sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti