Aikuisuus

Rakas päiväkirja, tänään tajusin olevani aikuinen.

Vaikka olen täysi-ikäisyyden rajan ylittänyt jo vuosia sitten, en ole kuitenkaan pitänyt itseäni oikeasti aikuisena. Opiskeluaikana identiteetti oli nuoren opiskelijan ja siitä yli pääseminen kesti pitkään valmistumisen jälkeen. Tänään kuitenkin havahduin tajuamaan että minä olen ihan oikeasti aikuinen. Mistä moinen havahtuminen sitten johtuu? Kun tulin töistä kotiin, odotti eteisen matolla pino postia, joukossa kirje pankistani. Avasin kirjeen ja ensimmöinen rivi kuului jotakuinkin näin: "Onnittelut valinnastasi, sinulle on myönnetty Visa."

Minulle myönnettiin siis elämäni ensimmäinen luottokortti, jonka hakemusta täyttäessäni olin aivan varma kielteisestä päätöksestä. Jostain kumman syystä kortin kuitenkin sain, vaikka en ole vakituisessa työsuhteessa enkä ole ollut nykyisessä työpaikassani edes vuotta. Jos onnistun vakuuttamaan pankin siitä, että olen vastuullinen, raha-asiansa järkevästi hoitava aikuinen, on kai sen pakko pitää muutenkin paikkansa?

Lisää aikuisuuspisteitä tuonee myös omistusasunnosta haaveileminen. Päätin, että jos vakituisen työpaikan syksyllä (tai myöhemmin) saan, otan selvää paljonko voisin saada asuntolainaa ja aloitan oman kodin etsinnän. Pidän nykyisestä asunnostani hurjasti, se tuskin on jäänyt kellekään epäselväksi, mutta ihan oma asunto... Koti, jonka voisin remontoida ja sisustaa täysin oman makuni mukaiseksi. Sijoitus, joka maksaisi itsensä ennen pitkää takaisin. Ikioma koti.