Paha saa aina palkkansa?

Kävin tänään nostalgiakierroksella. Piipahdin nimittäin entisellä työpaikallani ja juttelin entisen työkaverin kanssa siitä, mitä kummallekin kuuluu. Ex-työkaverini kertoi, että heillä on nyt menossa yt-neuvottelut ja kaikki sijaiset, työelämävalmennettavat, harjoittelijat ja muut lyhytaikaiset työntekijät on pitänyt heittää pihalle. Ketään ei saa palkata ja todennäköisesti osa vakihenkilöstöstäkin saa kengän kuvan takapuoleensa. Vaikka tilanne on aika kamala, en voinut olla miettimättä että siitäs saitte.

Kyseistä puljua on pyöritetty ilmaisella tai puoli-ilmaisella orjatyövoimalla aika pitkään, eikä vakituinen henkilökunta jaksa yleensä edes kysyä uusien työntekijöiden nimiä, saati sitten esittäytyä itse. Toisaalta ymmärrän tämän, tilapäisen henkilökunnan vaihtuvuus on niin suurta, ettei kaikkien nimiä muistaisi kukaan. Samaan aikaan tilanne on kuitenkin sietämätön harjoittelijalle, työelämävalmennettavalle tai muulle vastaavalle. Suurin osa vakkareista vaikuttaa ylimielisiltä, kenenkään nimeä ei tiedä ja kahvihuoneessa olo tuntuu todella ulkopuoliselta. Myös esimerkiksi henkilökunnan virkistystilaisuudet ovat sanattomalla sopimuksella tarkoitettu vain vakituiselle henkilökunnalle. Samaan aikaan kun vakkarit huvittelevat, tilapäiset työntekijät pitävät paikan pystyssä. Tilapäiset työntekijät saavat kyseisessä työpaikassa aina tuntea olonsa mitättömiksi ja arvottomiksi ja vakituisen työpaikan saanti on tehty lähes mahdottomaksi. Edellisen kerran taloon on palkattu ulkopuolinen työntekijä kymmenen vuotta sitten! Onko ihme, jos työntekijät kyräilevät toisiaan ja työilmapiiri ei ole paras mahdollinen?

Nyt, kun vakituiset työntekijät joutuvat tekemään kaikki rutiinihommatkin itse, voin kuvitella millaisia jännitteitä talon sisällä on. Toivon todella, että kun yt-neuvottelut on käyty, pöly laskeutunut ja tilapäistä henkilökuntaa saa taas "palkata", osaisivat vakituiset arvostaa enemmän näitä työelämävalmennettavia ja muita harjoittelijoita! He ovat pitkään huolehtineet arkirutiinien pyörittämisestä, jotta muut ovat voineet keskittyä haastavampiin töihin, viis siitä, millainen koulutus työelämävalmennettavalla on. Ilman rutiineja mikään paikka ei kuitenkaan pyöri, sen ovat kaikki toivottavasti tuossa talossa huomanneet...

Itse harmittelin viime kesän jälkeen sitä, etten saanut mitään pysyvämpää työpaikkaa tuolta, mutta nyt olen siihen todella tyytyväinen! Nykyisessä työpaikassani minua ja osaamistani arvostetaan, saan tehdä asioita laidasta laitaan, enkä ole missään vaiheessa tuntenut olevani alempiarvoinen kuin muut, vaikka olen "vain" määräaikaisessa työsuhteessa. Uskon ja toivon, että työsuhteeni jatkuu tämänkin pätkän jälkeen. Ilmassa on ollut myös pientä väreilyä siihen suuntaan, että jopa vakinaistaminen saattaisi ennen pitkää olla edessä! Minulle? Että saisin vakituisen, täysin koulutustani vastaavan, mukavan työpaikan alle kolmikymppisenä? Vielä vuosi sitten ajatus olisi tuntunut täysin absurdilta, mutta näköjään omituisiakin asioita saattaa tapahtua.