Luovutan

V:n suhteen nimittäin. Vieläkään en aio leimata toista täydelliseksi kusipääksi, mutta en kyllä jaksa enää odottaakaan. Edellisestä tapaamisesta on nyt yli neljä viikkoa aikaa, vähän liian pitkä väli tapaamisille mielestäni... Edelleen olen V:n kanssa yhteyksissä, mutta viime aikoina yhteydenpito on ollut aika vähäistä. Osittain kyllä ihan syystäkin, koska V oli työmatkalla toisella puolen Suomea lähes viikon ja teknisiä ongelmiakin on ollut, jälleen kerran. Ja jos ihan totta puhutaan, en minäkään ole liiemmin yhteyttä ottanut, ihan tarkoituksella.

Jos tapaamisten väli venyy näin pitkäksi, kyllä siinä kenen tahansa kiinnostus lopahtaa ja yhteydenpito vähentyy. Vaikka syyt näkemättömyyteen olisivatkin ihan oikeita, ei asioiden priorisointi ole V:llä kohdallaan. kai minulle nyt jostakin välistä olisi löytynyt edes muutama tunti aikaa? En viitsi mitään kohtausta asiasta järjestää, enkä toisaalta myöskään aio sanoa V:lle että tämä oli nyt tässä, kiitos ja heippa.

En minä enää mitään suuria toiveita elättele V:n suhteen, mutta jos jostakin kumman syystä käykin niin, että V tajuaa oman käytöksensä ja tahtoo ehdottomasti korjata asian, voin harkita asiaa. Mutta jotta tästä vielä joskus jotain voisi tulla, pitää asioiden muuttua aika tavalla. Mikä sitten on syynä siihen, että en tahdo kokonaan katkaista yhteyttä V:hen? Minä ihan oikeasti pidän V:stä, kaikesta huolimatta. Meillä oli kivaa yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Meillä on myös paljon yhteistä ja toisen seurassa oli helppo olla. Pitkään aikaan en myöskään ole tuntenut sellaista tunnetta kenenkään kanssa kuin V:n kanssa oli. Siksi tahdon säilyttää edes sen pienen teoreettisen mahdollisuuden. Roikkumaan en kuitenkaan missään nimessä aio jäädä, enkä hypätä heti kun V niin pyytää.