Leijailua, jälleen

Tänään minun ja J:n ensitapaamisesta on kulunut tasan kaksi kuukautta. Näiden kuluneiden kahden kuukauden aikana olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Olen tajunnut sen, miltä tuntuu kun vierellä on joku, joka todella rakastaa. En tiedä, kumpi meistä on enemmän hulluna toiseen, minä J:hin vai J minuun. Sekin on hämmentävää, J todellakin näyttää jokaisella eleellään, ilmeellään ja sanallaan sen, että rakastaa minua enemmän kuin koskaan ketään. En todellakaan ole tottunut tuollaiseen ja joka kerralla se tuntuu yhtä ihanalta. En myöskään edes halua tottua siihen, koska se tarkoittaisi J:n pitämistä itsestäänselvyytenä ja sitä en halua.

Näin eilen muutaman J:n kavereista ensimmäistä kertaa. Oli jännä huomata, että J oli ihan selvästi ylpeä minusta! Kyseessä olivat siis synttärit päivänsankarin kotona ja paikalla oli ehkä kymmenkunta ihmistä, suurin osa pariskuntia. Hetkeksikään J ei päästänyt kättäni kädestään pois, eikä väistynyt viereltäni sekunniksikaan. Tuskin kellekään paikallaolijalle jäi epäselväksi se, mitä J tuntee minua kohtaan... Vielä yöllä, vähän ennen nukahtamista, J kuiskutteli korvaani niin ihania asioita, että suorastaan punastuin.

Se, mitä tunsin J:tä kohtaan heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, on pysynyt ja yhä vaan voimistunut. J saa pelkällä katseellaan jalkani vapisemaan ja hassun hymyn huulilleni, yhdellä kosketuksella koko olemukseni ihan veltoksi tai vaihtoehtoisesti niin halutessaan minut sellaisen halun valtaan, ettei se tunnu edes todelliselta. Käsittämätöntä, mutta omalla katseellani ja kosketuksellani on J:hin ihan samanlainen vaikutus... Olen niin järjettömän onnellinen ja rakastunut, etten vieläkään ymmärrä, miten se on mahdollista. Miten ihmeessä minulla on käynyt niin järjetön tuuri, että olen ansainnut J:n kaltaisen ihmisen, joka vielä tuntee minua kohtaan ihan samalla tavalla?

Ja seksi. Voi hyvä tavaton sentään. Jo se, etten koskaan aiemmin ole tuntenut tällaista himoa ketään kohtaan, on yksi asia. Toinen asia on se, että seksi J:n kanssa on kerta kerralta parempaa, älyttömämpää ja ihanampaa. Jopa pelottavaa siinä mielessä, että J:n kanssa on mahdollista toteuttaa kaikki mielessä liikkuvat fantasiat. Ja jos ne toteuttaa, tulee mieleen todennäköisesti jotain entistä hurjempaa. Ja niiden toteuduttua mennään taas askel eteenpäin. Missä menee raja? Miten pitkälle on mahdollista mennä? Jo nyt olen rikkonut aika monta rajaa J:n kanssa ja kokenut paljon sellaista, mitä en olisi aiemmissa suhteissa edes kehdannut ehdottaa. Molemminpuolinen luottamus on niin vahva, että seksikin on ihan toisella tasolla kuin mihin olen tottunut aiemmin. Mieletöntä.