Pelottavia ajatuksia

Olen viime aikoina huomannut yhä useammin miettiväni aihetta minä ja lapset. Siis siitä näkökulmasta, että moisia joskus itselläkin olisi. Raskaana olevien naisten vatsoja tulee katsottua ja ajateltua että miltähän sitä itse sellaisen kanssa näyttäisi. Mitään varsinaista vauvakuumetta minulla ei kuitenkaan ole, vaan ajatus lähinnä pelottaa. Miten ihmeessä sitä osaisi huolehtia niin pienestä ja olisiko sitä hyvä äiti? Olen myös vielä toistaiseksi sen verran itsekäs, että en todellakaan halua huolehtia itseni lisäksi jostakusta muusta, omissa tarpeissakin on jo ihan tarpeeksi... Silti, pienenpieni jos hiipii välillä väistämättä mieleen.

Ex-avomieheni kanssa asiasta ei koskaan puhuttu vakavasti tai tosissaan. Yleisesti tottakai, lähinnä ajatuksella ehkä sitten joskus. J:n kanssa aihe tuli esille jo muistaakseni toisella tai kolmannella tapaamiskerralla, kun sanoin näkeväni J:n tulevana aviomiehenäni ja J minut lastensa äitinä. J haluaa lapsia, sen tiedän ihan varmasti. J:n omasta perheestä ei ole enää jäljellä kuin yksi sisarus ja tämä vaikuttaa varmasti J:n haluun saada lapsia tulevaisuudessa. En ole koskaan ollut vahvasti kumpaakaan mieltä lastenhankinnasta, vaan lähinnä ajatellut, että mikä ettei, jos oikea mies sattuu kohdalle. Tämä kai on sitten viimeinen merkki siitä, että J todellakin on se oikea, jos mietin lapsiasiaa huomattavasti vakavammin kuin koskaan ennen?

Ikä vaikuttaa toki myös. Ei mene montaa hetkeä siihen, että täytän 30, enkä enää voi työntää lapsiajatusta taka-alalle, ajatuksena palata asiaan sitten joskus. Biologinen kelloni ei tikitä, mutta biologiset tosiasiat hiipivät väkisinkin mieleen. Kovin montaa vuotta ei enää kannata odottaa, jos jossakin vaiheessa lapsia tosiaan tahtoo. Toki nykylääketieteen avulla on mahdollista saada lapsia vielä nelikymppisenäkin, mutta itse en aivan niin pitkään tahtoisi kuitenkaan odottaa.

Ihan vielä ei kuitenkaan ole lasten aika. Olemme J:n kanssa tunteneet niin lyhyen aikaa, emme asu yhdessä, emmekä olosuhteiden pakosta tule asumaan yhdessä vielä pitkään aikaan. Jostain syystä myös niinkin vanhanaikainen ajatus kuin "ensin naimisiin, sitten lapset" on myös hiipinyt päähäni jostain syystä... Häitäkään ei ole luvassa vielä muutamaan vuoteen, joten tuskin lapsiakaan. Mutta onhan kuitenkin hyvä olla selvillä jo suhteen alussa siitä, mihin suuntaan koko juttu on menossa ja että molemmat osapuolet ovat näinkin suurista asioista samaa mieltä.