Huumaavaa

Olen vieläkin enemmän puulla päähän lyöty kuin tiistaina. En vieläkään vaan voi käsittää, että tällaista voi olla olemassa ja että tuollainen mies kuin J voi olla todellinen. J tuli eilen illalla käymään ja heti ensimmäisistä minuuteista asti oli taas ihan yhtä selvää kuin tiistaina, että tässä se on. Mietin nimittäin keskiviikkona ja torstaina sitä, että oliko tuo tunne ihan oikeasti todellinen vai kuvittelinko osan siitä. Eilisen jälkeen ei ole mitään epäselvää, tunne on ihan aito ja olemassa oleva edelleen.

J:n ei ollut tarkoitus jäädä yöksi, tulla vaan piipahtamaan illalla. No, aamulla heräsin kuitenkin J:n kainalosta. Meillä ei myöskään ollut tarkoitus tehdä mitään muuta kuin nukkua. J tietää jo edellisen suhteeni seksiongelmista ja myös J:n edellinen suhde oli kaatunut vastaavanlaisiin ongelmiin. Siksi seksi olikin molemmille pieni kysymysmerkki, miten se tulee meidän kohdallamme menemään. Mietin myös sitä, että kun on itsetunto-ongelmiakin ollut, niin miten luontevasti voin olla ilman vaatteita toisen edessä. Muun muassa näiden syiden takia oli tarkoitus olla harrastamatta seksiä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Kun kemiaa on puolin ja toisin, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, on suunnattoman vaikea hillitä itseään. Varsinkin kun vieressä on täydellinen mies, joka näyttää hyvältä, on ihana, suutelee hyvin ja joka selvästikin tykkää minusta. Yksi asia johti sitten toiseen ja kaikki lupaukset siitä, että ei seksiä vielä, lensivät ihan taivaan tuuliin.

Ja hyvä että lensivät! Ei koskaan kenenkään kanssa seksi ole ensimmäisellä (ja toisella ja kolmannella...) kerralla tuntunut tuolta! J teki kaiken oikein. Ihan kaiken. Missään vaiheessa en ajatellut sitä, miltä näytän tai että "kuuluuko" jotakin tehdä näin. Aivan sama, J:n kanssa tuollaisilla ei ole mitään väliä. J saa minut tuntemaan itseni täydelliseksi. Kelpaan ja riitän juuri sellaisena kuin olen. Harvinainen tunne muuten, täytyy sanoa. J:n kanssa voi oikeasti puhua kaikista asioista maan ja taivaan välillä, tiistaina puhuimme mm. Pohjois-Korean nykytilanteesta ja häistä ihan luontevasti, ilman että kumpikaan näki tilanteessa mitään outoa. Tänä aamuna taas, kahden tapaamiskerran jälkeen puhuimme kuin vanha aviopari siitä, mistä toinen seksissä erityisesti pitää.

On kuin olisimme hypänneet täysin sen alkukankeuden ja epävarmmuden yli, suoraan siihen vakiintuneeseen suhteeseen jossa on kuitenkin ne kaikki suhteen alkuvaiheen hyvät puolet. Googlettelin myös eilen ihmisten kokemuksia eri keskustelupalstoilta juurikin tällaisesta rakkaudesta ensisilmäyksellä ja lähes kaikki, jotka jotain tällaista olivat kokeneet, olivat samassa tilanteessa ja samaa mieltä vielä 10 vuoden naimisissaolon jälkeenkin. Ennen J:n tapaamista mietin joskus, että miten ihmeessä ihmiset uskaltavat mennä naimisiin, miten kukaan voi olla varma siitä, että haluaa olla juuri kyseisen ihmisen kanssa koko loppuelämänsä. Enää ei tarvitse miettiä sitäkään. On vaan niin käsittämättömän varma olo siitä, että tämä on ja kestää.