Minne katosi päivät?

Mihin ihmeeseen aika oikein katoaa? Vasta oli kesä ja nyt eletään jo marraskuuta! Töissä tunnit kuluvat kliseisesti kuin siivillä, mikä tietysti on ihan positiivinen asia. Tuntuu vaan, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän on vielä tehtävää...

Kumma juttu on myös se, että silloin kun vähiten odottaa, alkaa tapahtua. Miesrintamalla ei niinkään, mutta muuten. Olin tosiaan viime viikolla sekä kirjamessuilla että eräässä oman alani kaksipäiväisessä seminaarissa ja seminaarissa käsiteltiin mm. voimaantumista. Tuon luennon pitäjä esitteli mallin (jonka tekijän olen jo autuaasti unohtanut), jonka mukaan ihmisen elämä menee tietyn syklin mukaan. Syklissä on neljä vaihetta ja ne toistuvat peräkkäin läpi koko ihmisen elämän. Koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen kuunnellessani luennoitsijaa ja tajusin, että kyllä, juuri noin kaikki on elämässäni tapahtunut. Viimeisten puolentoista vuoden aikana olen ollut syklin negatiivisella puolella (ero ja työttömyys) ja sieltä pikkuhiljaa päässyt hiljaiselon kautta positiiviseen.

Luennoitsija sanoi, että positiivisessa, niin sanotussa ++ -tilanteessa ihmeellisiä asioita vain tuntuu tapahtuvan, ilman että niitä aktiiviseti edes koettaa toteuttaa. Minä olen siinä juuri nyt. Kirjamessuilla juttelin kollegani kanssa ja kävi ilmi, että vuodenvaihteen jälkeen organisaatiossamme järjestellään eräitä asioita uudelleen ja tämän seurauksena aukeaa mahdollisesti kokonaan uusi työpaikka, jota eräs työkaverini on hoitanut nyt oman toimensa ohella. Minä olisin siihen työhön aivan täydellinen sekä koulutukseltani että kokemukseltani ja se työpaikka taas auttaisi jatkossa saamaan haastavampia hommia. Tämä kollegani jo sanoi, että "asiahan on tällä selvä, sinä olisit siihen työhön juuri sopiva, jos vain haluat".

Ongelmia on tasan yksi. Pidän nykyisestä työstäni hurjasti ja olen vasta nyt päässyt kunnolla vauhtiin kaikenlaisten työhön liittyvien tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. Lisäksi työ on vakituinen, joten mihinkään määräaikaiseen hommaan en todellakaan lähde. Kuitenkin, tässä uudessa työssä palkka olisi luultavasti suurempi ja se houkuttelee. Samoin houkuttelee se kokemus, jota tuosta saisin ja joka tosiaan auttaisi esimerkiksi siinä vaiheessa, jos päätän jossakin vaiheessa vaihtaa paikkakuntaa. No, oma esimieheni keskustelee tuon uudesta työpaikasta päättävän ihmisen kanssa ja mahdollista olisi myös se, että tämä uusi työ tulisi osaksi nykyisen työni toimenkuvaa. Tämä olisi tietysti kannaltani kaikkein paras vaihtoehto, varsinkin kun oletan, että tässäkin tapauksessa palkka nousisi, enkä joutuisi jättämään ihania työkavereitani ja työympäristöäni kokonaan.