Ihmisen mieli on oikeastaan aika kummallinen. Kun vihdoin eilen sain A:lta vastauksen viikon hiljaisuuden jälkeen, ei tänään tunnu oikeastaan miltään. No, ehkä vähän huijatulta... Itse asiassa alan kääntää koko tilannetta päinvastaiseksi päässäni ja jo nyt on suhteellisen vaikea muistaa sitä ihastumisen tunnetta joka minulla A:n kanssa oli. Mietin myös tapaamisiamme ja A:n käytöstä, yrittäen sitä kautta saada jotain vinkkejä miten koko tilanne päättyi tähän. Ja niitä on!
Yksi esimerkki tästä on viimeinen tapaamisemme kaksi viikkoa sitten. Minulla oli tunne, että A yritti ottaa jo silloin etäisyyttä, ei vastannut silittelyihini, eikä halunnut seksiä. Tuli myös sellainen olo, ettei A halua olla niin lähellä minua. Jos A kerran ajatteli jo silloin noin, miksi ihmeessä sitten ehdotti vielä tapaamista viikonlopulle? Ja sitten siirsi tapaamista ja lopetti yhteydenpidon. Eikö olisi ollut helpompi sanoa jo silloin suoraan että ei tästä taida tulla mitään, ei muistella pahalla?
Lueskelin eilen illalla myös päiväkirjaani (manuaalista sellaista) ja huomasin, että jo aiemmin minulla oli A:n suhteen epävarma olo. A ei esimerkiksi laittanut kovinkaan usein oma-aloitteisesti tekstiviestejä, eikä yleensä aloittanut keskustelua messengerissä. Ja tietsti se deittiprofiilissa käynti ja sen muokkaaminen... Kuitenkin kaikki epäilykset katosivat aina A:n seurassa. A oli se, joka ehdotti seuraavaa tapaamista ja pyysi luokseen. A oli se, joka otti kainaloon ja suuteli, ja joka sanoi että olen kaikkea muuta kuin tylsää seuraa. A oli se, joka sanoi, ettei todellakaan haittaa että jään yöksi, päinvastoin. Ja sanovat vielä, että naiset lähettävät ristiriitaisia viestejä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti