Ongelmani on ylitulkinta. Jos todella, todella pidän jostakusta, en osaa olla tulkitsematta jokaista lausetta, tyhjää kohtaa keskustelussa, suudelmaa, suutelematta jättämistä ja sanomatta jätettyä sanaa. Tapaamisen tai keskustelun jälkeen pyörittelen päässäni ajatuksia että mitähän se nyt tarkoitti sillä ja tällä ja miksi se ei nyt suudellut ja miksi se sanoi niin ja näin. Mietin myös omia sanojani ja tekemisiäni ja keksin sata parempaa tapaa ilmaista asia. En osaa ottaa rennosti, vaan mielessä pyörii jatkuvasti juuri käydyt keskustelut ja en voi olla ajattelematta sitä, mitä toinen ajattelee minusta.
Periaatteessa tiedän, että jollen kelpaa sellaisena kuin olen, antaa sitten olla. Käytännössä yritän kuitenkin miellyttää liikaa ja pohdin jatkuvasti millaisen vaikutelman annoin, kun kerroin itsestäni asian x. Keskustelun aikana en juurikaan mieti mitä suustani päästän, mutta myöhemmin manaan että pitikö sekin nyt mennä möläyttämään ja mitähän se nyt ajattelee kun sanoin niin.
Eilinen on loistava esimerkki tästä. Olin A:n luona ja koska olimme molemmat aika väsyneitä, lähinnä vain makailimme sohvalla telkkaria katsellen ja niitä näitä jutellen. Silittelin toista puolihuolimattomasti samalla ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia, mutta A ei juurikaan vastannut silittelyihini. Mikä oli ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus? "noniin, tässä se nyt oli. A ei halua enää olla minkäänlaisissa tekemisissä kanssani, kun menin juuri sanomaan, että olen pari kertaa teininä poltellut pilveä." Mitä ihmettä, minkälaisella logiikalla tuollainen ajatuskuvio on oikeasti mahdollinen?
Kun olin lähdössä, A antoi normaaliin tapaan pusun ja sanoi että "voitaisiin tehdä viikonloppuna jotakin, ollaan siitä yhteyksissä sitten lähemmin kun nyt ei ajatus oikein juokse". Kaikki hyvin siis, A haluaa edelleen tavata ja järjellä ajateltuna oli vain oikeasti sen verran väsynyt ettei jaksanut kiehnätä kanssani sohvalla sen kummemmin. Miksi sitten kuitenkin koko loppuillan ajattelin että ei A oikeasti halua enää tavata, ei halua enää kanssani seksiä ja ei oikeastaan ole enää edes kiinnostunut? Sen takia, ettei A silitellyt minua, eikä tehnyt aloitetta kunnon suuteluun. Täysin taka-alalle painui se, että A kuitenkin otti minut kainaloonsa makailemaan ja sanoi että haluaa tavata viikonloppuna. Jos mies sanoo että haluaa tavata viikonloppuna, mies haluaa tavata viikonloppuna, eikö? Minkä ihmeen takia A sanoisi niin, jollei sitä oikeasti tarkoittaisi?
Itseluottamus ei todellakaan ole vahvimpia puoliani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aikanaan vedin itsekin ihan samanlaisia hepuleita kun toinen ei jaksanut sanoa juuta eikä jaata asiaan tai toiseen, tai lähti hajamielisenä kotiansa ilman sen kummempia pusuja. Siis häh?! Mikä mussa nyt on vialla? ja taas oli ihan tavallinen selitys paikallaan, että toinen oli vain ihan törkeän väsynyt tai oli liian keskittynyt omiin huoliinsa. Joskus miehet ihan oikeasti ajattelevat vain yhtä asiaa kerrallaan ;)
VastaaPoista