Olen helposti innostuvaa tyyppiä ja kun saan jotain päähäni, haluan toteuttaa sen heti. Kaikkimullehetinyt on erittäin tuttu tunne siis... Olikin siis ihan luonnollista, että heti eron jälkeen halusin aloittaa treffailun uudestaan! Selittelin itselleni, että olen varmasti päässyt jo erosta yli, enkä etsi ketään väkisin. Tässä vaiheessa erosta oli aikaa noin kuukausi, uskoinkohan itsekään mitä tällä yritin todistaa? Uppouduin kuitenkin nettideittailun ihmeelliseen maailmaan ja kävin hyvin lyhyen ajan sisällä kolmen eri ihmisen kanssa ulkona.
Erääseen näistä hullaannuin täysin, pelkkien viestien perusteella. Tiesin kyseisen ihmisen tutuntutun kautta ja ennen kuin tapasimme, mahassani lenteli erittäin suuria perhosia ja olin varma, että tässä on elämäni mies. Niin täydelliseltä ja sopivalta S vaikutti, että en uhrannut ajatustakaan sille, ettei se välttämättä toimi. Kuka arvaa mitä tapahtui? Tapasimme, tulimme hyvin toimeen, mutta välillämme ei ollut minkäänlaista kemiaa. Ihan kuin olisin ollut treffeillä hyvän ystävän kanssa! Lisäksi S puhui aivan liikaa. Jos treffeillä ei saa suunvuoroa toiselta, jotain on pielessä... Ihastuin mielikuvaan ihmisestä ja vielä pitkään tapaamisen jälkeen haaveilin, että jonain päivänä S tajuaa minun olevan täydellinen hänelle.
Jälleen kerran, jälkiviisas on helppo olla. Niin moni asia meni tuossa metsään. Hullaannuin mielikuvaan. Oli liian aikaista. Meillä ei kemiat kohdanneet. Halusin vain näyttää itselleni (ja eksälleni, joka löysi uuden tyttöystävän jo eroprosessin aikana), että kyllä minäkin jonkun saan ja ansaitsen! Olen täysin sinut eron kanssa ja tästä sitä vaan löydetään täydellinen mies heti! Itselleen valehtelu on äärimmäisen helppoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti